Blacksad - eurosarjakuvaa parhaimmillaan

Viime aikoina on huomattavan paljon viehättänyt espanalaisten Juan Díaz Canales'n (kirjoittaja) and Juanjo Guarnidon (piirtäjä) mahtava sarjakuva Blacksad. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle ja hahmoina toimivat hyvin ihmistetyt eläimet, joiden lajin (ja rodunkin) valinta heijastaa hyvin vahvasti hahmon paikkaa tarinassa - esimerkiksi poliseina toimivat usein Saksanpaimenkoirat ja vihikoirat.
Keskeisimmässä pääosassa on John Blacksad, hyvinkin tyypillinen etsivä, jos eläimellinen puoli unohdetaan (hahmo on kissa). Tarinat kerrotaan välillä hänen muistikuvinaan tai takautumina.

Blacksad on piirrokseltaan kenties kauneinta, mitä sarjakuvien rintamalla on nähty sitten Cabanesin Sokkoleikin. Se jo riittää kertomaan, että kyseessä on aivan mahtavaa kynän jälki ja värien käyttö. Tarinat ovat oikeasti hyviä, ja hahmot moniulotteisia persoonia. Pahat eivät ole pahoja vain sen takia, että tarvitaan tarinalle pahis, kaikelle on syynsä. Ja hyvät, heilläkin on pimäeat puolensa.
Jossain määrin Blacksadista tulee mieleen Reed Wallerin ja Kate Worleyn Omaha Cat Dancer, mutta siinä missä Omahasa liikuttiin eläimellisen saippuaoopperan piirissä, Blacksad on animalistista film noiria. Ja hyvää sellaista.

Suomeksi Blacksadia on julkaissut Arktinen Banaani muutaman albumillisen verran.

Kindleen e-kirjojen lainaismahdollisuus

Uudehkon(?) eKirjat.org -sivuston mukaan Amazon on ilmoittanut lisäävänsä Kindleen mahdollisuuden lainata ekirjoja 14 vuorokaudeksi - lainassaoloaikana teos ei ole luettavissa omistajansa laitteessa, vaan pelkästään lainaajalla.

Kaikkia Amazonin Kindlelle julkaistavia teoksia tämä ei tule koskemaan, mutta mielenkiintoinen uutinen joka tapauksessa.

Tänään kolisi: Strapping Young Lad

Tänään kolisi yllättävänkin kovaa viime viikolla Tikkurilan kirjaston varsin mainiolta musiikkiosastolta mukaan tarttunut Strapping Young Lad. Tai siis, mukaan tarttui SLY:n 1994–2006 Chaos Years -kokoelma, ei koko bändi - joka tietysti on jo lopettaanut toimintansakin. Mmmuutta kovaa kolisi. Ja kovaahan bändi vetikin, niin volyymin kuin vauhdinkin suhteen.

Kitarasankari Steve Vain Sex & Religion levyllä vokaaleista huolehtineen Devin Townsendin vuonna 1994 Kanadassa perustama extreme metal bändi aloitti uransa studio projektina. Vuonna 1995 julkaistulla esikoisalbumilla, Heavy as a Really Heavy Thing Townsend huolehti itse lähes kaikista instrumenteista - käytännössä Townsend näihin aikoihin vielä oli enemmän tai vähemmän The Wildhearts -yhtyeen jäsen. Kesti vielä kaksi vuotta lisää, ennen kuin bändilla oli viimein olemassa oikea kokoonpano. Vuodesta 1997 aina hajoamiseen asti Townsendin rinnalla SLY:ssa heiluivat Jed Simon kitarassa, Byron Stroud bassossa ja Gene Hoglan rummuissa.

Bändin soundi koko uran ajan koostui raskaista polyrytmisistä kitara- ja rumpuriffeistä, vaihvoista death-, trash- ja industrial metal -vaikutteista - onpahan bändi useampaankin otteeseen niputettu progemetallibändien joukkoon. Lähinnä bändin materiaali kuitenkin on pirun kiinnostavalla tavalla kieroutunutta, raskasta ja viileän vauhdikasta omintakeista rokkenrollia. Bändin musiikilliseen tyyliin on varmasti vaikuttanut Townsendin pitkäaikaiset taistelut kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Bändi saavutti kriitikkojen suosion ja onnistui ansaitsemaan varsin uskollisen fanijoukon 1997 julkaistulla albumillaan City. Kolme vuotta (1999 - 2002) kestäneen hiljaiselon jälkeen, SLY julkaisi vielä kolme albumia, saavuttaen parhaan kaupallisen menestyksensä vuoden 2006 julkaisulla The New Black . Bändi ilmoitti hajonneensa 2007 jolloin halusi vetäytyä julkisuudesta ja keskittyä musiikin tekemisen lisäksi muiden bändien tuottamiseen.